Tuuli oli yltynyt entisestään tiputtaen pakkasasteet suorastaan mahdottoman alhaisiksi. Jopa Azlamadazgan joukkue, jonka jäsenet olivat kukin enemmän tai vähemmän tottuneita hyisiin keleihin, tärisi kauttaaltaan luutiensa päällä. Peli senkertaista vastustajaa vastaan oli ollut tiukka ja kiireinen. Ryhmyt - no, ne olivat olleet ryhmymäisiä. Ne olivat sinkoilleet kaikkea elävää päin tehden pari kieppiä katsomonkin kautta törmäten loppuviimein Tojuun. Tällä hetkellä häntä paikkailtiin sairaalasiivessä. Pelästyneitten ihmisten, azlamadazgalaisten ja muiden olentojen onneksi parantajat olivat ilmoittaneet vammojen olevan lieviä: pari murtumaa, pieni trauma ja mustelmat parannettaisiin viikonlopun aikana. Tojun tilalle oli pyydetty Urpo, joka yritti nyt pysyä kärryillä joukkueista.
Vastakkaisen joukkueen jahtaajat olivat päättäneet lämmittää itseään karmivissa keleissä syöttelemällä palloa uskomattoman vauhdikkaasti. Se ei ollut paljoa auttanut, sillä tuuli pyrki nappaamaan pallon kesken lennon kauas määränpäästään. Azlamadazgalaiset yrittivät hyödyntää näitä hetkiä ja mahdollisesti luoda vielä lisää hämminkiä estämään pallon perille pääsy. Kenties tämän jatkuvan pompottelun takia maaleja ei ollut syntynyt kovinkaan montaa. Pitäjät lentelivät maalisalkojen edessä luovuttaneen näköisinä. Mikäli pallo olisikin tullut edes lähellekään salkoja, he eivät olisi voineet tehdä paljon mitään sen kiinni saamiseksi. Heidän sormensa olivat tunnottomina puristuneet tiukasti luudanvarsien ympärille.
Kisa oli siis todenteolla koetteleva. "Etsijät eivät takuulla näe mitään tässä viimassa", pohti yksi jos toinenkin niin kisaavista joukkueista kuin katsojistakin. Azlamadazgan joukkueen etsijä oli lentämässä keskelle ei-mitään kangistuneena yhteen ja samaan asentoon. Muutama kaikkarin omistaja ihmetteli virnettä. Muut sanoivat kylmän vain jäätäneen etsijä-paran aivot. Vastajoukkueen etsijä jutteli lämpimikseen faniensa kanssa. Juuri kun yksi faneista oli tarjoamassa lämmintä kaakaota, joukkueen kapteeni lensi etsijä-paran luo pakottaen hänet karjuen takaisin töihinsä. Huokaisten etsijä alkoi nousta korkeammalle, jossa olisi kylmempää ja tuulisempaa kuin maanrajassa.
Siinä samassa kuului jonkinlainen, epämääräinen ääni. Kaikki säpsähtivät hereille kylmästä transsistaan. Jokin alitajuinen kertoi jokaiselle pelin päättyneen. Joukkueet laskeutuivat maahan. Monen jalat olivat kangistuneet koukkuun niin, että he rämähtivät lumihankeen nokka edellä. Azlamadazgan Kosmisten Pallonsyöjien etsijä sai jalkansa suoriksi, mutta kädet olivat tiukasti luudanvarressa kiinni. Vastajoukkueen etsijä palasi maahan hieman vetreämmin, hän kun oli leijaillut maanrajassa suojassa suurimman osan pelistä. Innokas fani juoksi tarjoamaan hänelle kaakota, ja hän otti sen mielissään vastaan.
Kentälle saapunut populamassa oli hämmentynyttä. Kummallakin etsijällä oli kädet tyh... oikeastaan täysinä, toisella luutaa ja toisella kaakaomukia. Kummallakaan heistä ei näkynyt sieppiä. Miksi peli oli julistettu päättyneeksi?
Azlamadazgan joukkue ryömi, rähmi, pomppi ja keinui CheZin luokse. He yrittivät tivata häneltä, mistä oli kyse, mutta hän ei vastannut mitään. Huolestuneina Miza Miza ja Gradz vilkaisivat toisiaan. Oliko heidän etsijänsä enää lainkaan pelikuntoinen?
Silloin CheZ sylkäisi jotain suustaan. Se lensi keskelle lumihankea kimaltaen matkallaan. Epäileväin näköisenä kapteeni Zmii, joka oli saanut toisen kätensä irti luudasta ja melkein toimimaan normaalisti, kumartui onkimaan lumihangesta CheZin sylkemän esineen. "Se on sieppi!" hän huusi innoissaan. CheZ yski, sillä hän oli melkein vetänyt siepin väärään kurkkuun. Kun hän sai jälleen hiukan henkeä vedetyksi, CheZ selitti Harry Potterinkin tehneen niin. Ehkä se oli jokin traditio? Hän ei ainakaan olisi uskaltanut ottaa sieppiä ensimmäisessä pelissä kädellä kiinni. Siitähän olisi voinut koitua jokin kirous hänen ylleen, jos hän olisi rikkonut vanhan perinteen. "Pitää kunnoittaa txunulzlaisten tapoja, niin outoja kuin ne ovatkin", hän vielä lisäsi.
Todellinen syy selvisi molempien kisanneiden joukkuieden mentyä pukuhuoneisiin. CheZin kädet olivat jäätyneet luudan ympärille, eikä hän ollut saanut niitä irti siepin napatakseen. "Pallonsyöjät" taisikin olla luultua kuvaavampi nimi.
Säästä huolimatta seuraava peli alkoi. Azlamadazgalaiset sen enempää kuin äskeinen vastustajansakaan eivät menneet katsomoon seuraamaan toisia joukkueita. Kumpikin piti taukoa ulkoilmasta. Heidän sulatusprosessinsa olivat vielä pahasti kesken.
Onnelliset fanit kiikuttivat glögiä, kaakaota, kahvia ja nenäliinoja kisaajille. Zmii ja Zwercik olivat vilustuneet, eivätkä loputkaan azlamadazgalaisista sen paremmilta näyttäneet. He toivoivat hartaasti parantuvansa ennen seuraavaa peliään.
No comments:
Post a Comment