Koska moni varmaan miettii, miten ihmeessä yksikään universumin ulkopuolinen on saanut tietää Linnunradasta (kiva nimi!) saati sitten huispauksesta, ajattelin kertoa sen teille.
Joskus hqix, hqix, HQIX kauan sitten emme tunteneet mitään muuta universumia kuin Azlamadazga. Kukaan ei edes olettanut, että mitään muuta voisi olla olemassa.
Siellä täällä pitkin universumiamme oli mustia juttuja. Niitä ei ollut tutkittu paljon yhtään, sillä ne eivät olleet kovin kiinnostavan näköisiä. Yksi tällainen oli aika lähellä Azlamadazgan asutuinta aluetta. Jostain kumman syystä se sylki parittomia, puoliksi pestyjä sukkia pitkin poikin avaruutta, ja sen takia oli jopa perustettu oma sukankeruuryhmä. Jotkut näistä sukista katosivat myöhemmin mystisesti, mutta suurin osa lahjoitettiin köyhimmille azlamadazgalaisille.
Tämä nimenomainen objekti herätti muutaman hyoarzgin mielenkiinnon. Hyoarzgeillä on yleisuniversaalina piirteenä halu tutkia mitä tahansa, ja usein kaikkein typerämmältä tuntuvia asioita, joista kukaan muu ei tajua graz giewnov. Tällä kertaa tutkiminen kuitenkin kannatti, vaikka sitä kummeksui moni. Alunperin hyoarzgit kaiketi halusivat selvittää, miksi mustasta jutusta tuli sukkia. He lähettivät pari ypqoivvaa tutkimaan, mitä sieltä jutusta löytyisi, ja yllättyivät ihan hqix ppoew! Ypqoivvat lähettivät ukzzeja paikasta, josta kukaan azlamadazgalaisista ei ollut tiennyt mitään. Hyoarzgit, koska heillä kaikilla on jonkinlainen puute selkeän järjen käytössä, laittoivat itsensä jonkinlaiseen kyhäelmään, jonka olivat laskeneet kestävän hurjan matkan läpi mustan aukon. Niin, mustan jutun nimi vaihdettiin aukoksi, kun sen huomattiin olevan aukko pois universumistamme.
Hyoarzgit perustivat heti tukikohdan jollekin planeetalle, ja kuluttivat taas ppoew polzia tutkien uutta universumia. Pikaluotaintähtäyksellä he löysivät elollisia olentoja - niin, täältä Txunulzista. Sen selkeän järjen puutteessan he lähtivät ihan itse tutkimaan tätä planeettaa.
Aikaa kului, azlamadazgasta lähetettiin monta monta ghorsttzxia tutkimaan lisää Txunulzia ja soluttautumaan tänne. Hyoarzgit päättelivät, ettei silloin ollut erityisen otollista ottaa yhteyttä täkäläiseen asujaimistoon.
Koska azlamadazgalaiset olivat kaikki hurjan innoissaan tästä uudesta grzlaillesta, me ostimme laillisesti kaikkia teidän tavaroitanne ja tuotteitanne. Kun tätä myyntivirtaa yritettiin tukahduttaa laeilla, me ostimme laittomasti kaikkia teidän tavaroitanne ja tuotteitanne. Niin yhä tänä päivänäkin! Se on edelleen laitonta, mutta kukaan ei enää jaksa välittää.
Tätä kautta Azlamadazgaan päätyi myös kirjoja, kuten Huispaus kautta aikojen. Se sai ainakin yhdellä planeetalla hurjan villityksen aikaan, ja yhä siellä toimii jonkinlainen kokeellinen huispausseura.
Tästä eteenpäin tarinat poikkeavat hiukan toisistaan. Muiden on kerrottava itse omat reittinsä, mistä saivat kuulla huispauksesta.
Koska hyoarzgit olivat luoneet heikon yhteyden teidän interverkkonne ja Azlamadazgan välille, mekin pääsimme seikkailemaan tähän ihmeellisen maailmaan. Huispauskisojen tulosta kertova ilmoitus sai eri puolilta Azlamadazgaa kokoontumaan Cynican, Zwericin, ZaGin, Chegeren, Zmiin, Miza Mizan ja Gradzbbhin yhdelle ja samalle planeetalle, ihan mustan aukon reunamille. Tätä edelsi tietenkin monia jklzzeja, mutta tiivistetään nyt vähän. Samalle planeetalle päästyään joukko oli jo tosissaan päättänyt osallistua kisaan ensimmäisenä universumaalisena joukkueena. Viime hetken sopimuksia tehtiin, muutamat hakivat lisävarusteita kaupoista, jotkut rukkasivat kuntoon luutia. Ihan omasta takaahan Azlamadazgassa ei käsitettä 'luuta' ole, joten seurasimme tarkasti hyoarzgien ohjeita, joita he lähettivät jklzzeina ja ukzzeina, sekä tietenkin luimme huolella Huispaus kautta aikojen -opusta.
Lopulta olimme valmiita lähtemään. Zmii Lulz Gluhya Owrelz lupautui kuskaamaan meidät kaikki Txunulzin pinnalle läpi mustassa aukossa sijaitsevan madon reiän, ja niine hyvinemme ahtauduimme hänen Zlyngdarfur XVY:nsä pienissä erissä. Suurimmilta osin matka meni kerrassaan grazkysti, mutta pari jäi mustaan aukkoon jumiin. Sellaista sattuu, ja me kaikki olemme erittäin yllättyneitä, että matka sujui näinkin turvallisesti. Jälkeenjääneetkin pelastautuivat, ja näin pääsimme kaikki onnellisesti tänne perille. Kotouduimme jotenkuten, vaikka lievä koti-ikävä vaivaa varsinkin ensi kertaa Azlamadazgan ulkopuolella olevia. Onneksi on olemassa jklzzit!
No comments:
Post a Comment